luottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
luottaminen (38)
- teonnimi verbistä luottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luottaminen | luottamiset |
| genetiivi | luottamisen | luottamisten luottamisien |
| partitiivi | luottamista | luottamisia |
| akkusatiivi | luottaminen; luottamisen |
luottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luottamisessa | luottamisissa |
| elatiivi | luottamisesta | luottamisista |
| illatiivi | luottamiseen | luottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luottamisella | luottamisilla |
| ablatiivi | luottamiselta | luottamisilta |
| allatiivi | luottamiselle | luottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luottamisena (luottamisna) |
luottamisina |
| translatiivi | luottamiseksi | luottamisiksi |
| abessiivi | luottamisetta | luottamisitta |
| instruktiivi | – | luottamisin |
| komitatiivi | – | luottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
luottamis- | |