Siirry sisältöön

luonnos

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luonnos (39)

  1. taideteoksen, kirjoituksen tms. (nopeasti tehty) suunnitelma, hahmotelma

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈluonːos/
  • tavutus: luon‧nos

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luonnos luonnokset
genetiivi luonnoksen luonnosten
luonnoksien
partitiivi luonnosta luonnoksia
akkusatiivi luonnos;
luonnoksen
luonnokset
sisäpaikallissijat
inessiivi luonnoksessa luonnoksissa
elatiivi luonnoksesta luonnoksista
illatiivi luonnokseen luonnoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luonnoksella luonnoksilla
ablatiivi luonnokselta luonnoksilta
allatiivi luonnokselle luonnoksille
muut sijamuodot
essiivi luonnoksena luonnoksina
translatiivi luonnokseksi luonnoksiksi
abessiivi luonnoksetta luonnoksitta
instruktiivi luonnoksin
komitatiivi luonnoksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luonnokse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
luonnos-

Etymologia[muokkaa]

Daniel Europaeuksen| ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassaan (1853) esittämä uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

karttaluonnos, kipsiluonnos, kirjeluonnos, luonnosarkki, luonnosaste, luonnosehdotus, luonnoskilpailu, luonnoskirja, luonnoslehtiö, luonnospaperi, luonnospiirustus, luonnosvaihe, luonnosvihko, sopimusluonnos

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).