luonnehtiva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
luonnehtiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luonnehtia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luonnehtiva | luonnehtivat |
| genetiivi | luonnehtivan | luonnehtivien (luonnehtivain) |
| partitiivi | luonnehtivaa | luonnehtivia |
| akkusatiivi | luonnehtiva; luonnehtivan | luonnehtivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luonnehtivassa | luonnehtivissa |
| elatiivi | luonnehtivasta | luonnehtivista |
| illatiivi | luonnehtivaan | luonnehtiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luonnehtivalla | luonnehtivilla |
| ablatiivi | luonnehtivalta | luonnehtivilta |
| allatiivi | luonnehtivalle | luonnehtiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luonnehtivana | luonnehtivina |
| translatiivi | luonnehtivaksi | luonnehtiviksi |
| abessiivi | luonnehtivatta | luonnehtivitta |
| instruktiivi | – | luonnehtivin |
| komitatiivi | – | luonnehtivine |