luonnehtia

Suomi

Verbi

luonnehtia (61-F) (taivutus[luo])

1. kuvailla jotakin tai jotakuta (varsinkin tämän ominaispiirteiden perusteella)

   Luonnehtisin tätä viiniä viipyileväksi.

   Hän luonnehti veljeään hitaaksi, mutta voimakkaaksi.

2. (kuvaannollisesti) olla (jollekulle tai jollekin) tyypillistä tai luonteenomaista

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯nːehˌt̪iɑˣ/
• tavutus: luon‧neh‧ti‧a

Etymologia

• substantiivi luonne (nominatiivivartalo luonne- + pääte -htia)

Käännökset

1. kuvailla jotakin tai jotakuta

englanti: characterize

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: luonnehdinta, luonnehtiminen

Aiheesta muualla

• luonnehtia Kielitoimiston sanakirjassa