luonnehtinut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
luonnehtinut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä luonnehtia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luonnehtinut | luonnehtineet |
| genetiivi | luonnehtineen | luonnehtineiden luonnehtineitten |
| partitiivi | luonnehtinutta | luonnehtineita |
| akkusatiivi | luonnehtinut; luonnehtineen | luonnehtineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luonnehtineessa | luonnehtineissa |
| elatiivi | luonnehtineesta | luonnehtineista |
| illatiivi | luonnehtineeseen | luonnehtineisiin luonnehtineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luonnehtineella | luonnehtineilla |
| ablatiivi | luonnehtineelta | luonnehtineilta |
| allatiivi | luonnehtineelle | luonnehtineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luonnehtineena | luonnehtineina |
| translatiivi | luonnehtineeksi | luonnehtineiksi |
| abessiivi | luonnehtineetta | luonnehtineitta |
| instruktiivi | – | luonnehtinein |
| komitatiivi | – | luonnehtineine |