luokitus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]luokitus (39)
- luokittamisen tulos; luokituksessa jollekin annettu arvo
- Nostoväen II luokkaan kuului siis luokitukseltaan kahdenlaisia miehiä, ensiksi kaikki C-Iuokan miehet ja lisäksi vielä ne B-luokkaan kuuluvat, joita ei ollut määrätty vakinaiseen palvelukseen.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈluo̯kit̪us/
- tavutus: luo‧ki‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luokitus | luokitukset |
| genetiivi | luokituksen | luokitusten luokituksien |
| partitiivi | luokitusta | luokituksia |
| akkusatiivi | luokitus; luokituksen |
luokitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luokituksessa | luokituksissa |
| elatiivi | luokituksesta | luokituksista |
| illatiivi | luokitukseen | luokituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luokituksella | luokituksilla |
| ablatiivi | luokitukselta | luokituksilta |
| allatiivi | luokitukselle | luokituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luokituksena | luokituksina |
| translatiivi | luokitukseksi | luokituksiksi |
| abessiivi | luokituksetta | luokituksitta |
| instruktiivi | – | luokituksin |
| komitatiivi | – | luokituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luokitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
luokitus- | |
Etymologia
[muokkaa]verbi luokittaa (heikko vokaalivartalo luokita-) + johdin -us
Käännökset
[muokkaa]1. luokittamisen tulos; luokituksessa jollekin annettu arvo
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]arvoluokitus, ikäluokitus, kalleusluokitus, kantokykyluokitus, luokitusjärjestelmä, luokitusperuste, tautiluokitus, uhanalaisuusluokitus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- luokitus Kielitoimiston sanakirjassa
- luokitus Tieteen termipankissa
- Artikkeli 370 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa