luoja
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]luoja (10)
- henkilö, joka saa aikaan ja tuottaa uutta ja omaperäistä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈluo̯jɑ/
- tavutus: luo‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luoja | luojat |
| genetiivi | luojan | luojien (luojain) |
| partitiivi | luojaa | luojia |
| akkusatiivi | luoja; luojan |
luojat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luojassa | luojissa |
| elatiivi | luojasta | luojista |
| illatiivi | luojaan | luojiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luojalla | luojilla |
| ablatiivi | luojalta | luojilta |
| allatiivi | luojalle | luojille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luojana | luojina |
| translatiivi | luojaksi | luojiksi |
| abessiivi | luojatta | luojitta |
| instruktiivi | – | luojin |
| komitatiivi | – | luojine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luoja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- luoja Kielitoimiston sanakirjassa