luento

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luento (1)

  1. opetustarkoituksessa pidettävä esitelmä, yliopiston oppitunti
    Minusta yliopistossa on mukavampi käydä luennoilla kuin kirjatenteissä.
    Professori Virtanen piti mielestäni eilen oikein hyvän luennon.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luento luennot
genetiivi luennon luentojen
partitiivi luentoa luentoja
akkusatiivi luento; luennon luennot
sisäpaikallissijat
inessiivi luennossa luennoissa
elatiivi luennosta luennoista
illatiivi luentoon luentoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luennolla luennoilla
ablatiivi luennolta luennoilta
allatiivi luennolle luennoille
muut sijamuodot
essiivi luentona luentoina
translatiivi luennoksi luennoiksi
abessiivi luennotta luennoitta
instruktiivi luennoin
komitatiivi luentoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Paavo Tikkasen 1850-luvulla käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

luento-ohjelma, luento-opetus, luentokalvo, luentokurssi, luentolehtiö, luentomoniste, luentopäivä, luentosali, luentosarja, luentotunti, raamattuluento

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • luento Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.