esitelmä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
esitelmä (10)
- esitys, joka pitämällä esitellään jokin aihe yleisölle
- Kurssisuoritukseen kuuluu ryhmänä pidettävä esitelmä jostakin kirjan luvusta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈesiˌt̪elmæ/
- tavutus: e‧si‧tel‧mä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | esitelmä | esitelmät |
| genetiivi | esitelmän | esitelmien (esitelmäin) |
| partitiivi | esitelmää | esitelmiä |
| akkusatiivi | esitelmä; esitelmän |
esitelmät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | esitelmässä | esitelmissä |
| elatiivi | esitelmästä | esitelmistä |
| illatiivi | esitelmään | esitelmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | esitelmällä | esitelmillä |
| ablatiivi | esitelmältä | esitelmiltä |
| allatiivi | esitelmälle | esitelmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | esitelmänä | esitelminä |
| translatiivi | esitelmäksi | esitelmiksi |
| abessiivi | esitelmättä | esitelmittä |
| instruktiivi | – | esitelmin |
| komitatiivi | – | esitelmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | esitelmä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä esitellä (esitel- + -mä); Daniel Europaeuksen ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassaan (1853) esittämä uudissana[1]
Käännökset[muokkaa]
1. esitys jostain aiheesta
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: esitelmöidä
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).