lomautus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lomautus (39)[1]

  1. työnantajan väliaikainen toimenpide, jossa palkansaaja määrätään pakkolomalle ja palkanmaksu katkaistaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlomɑu̯t̪us/ tai /ˈlomɑˌut̪us/
  • tavutus: lo‧mau‧tus / lo‧ma‧u‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lomautus lomautukset
genetiivi lomautuksen lomautusten
lomautuksien
partitiivi lomautusta lomautuksia
akkusatiivi lomautus;
lomautuksen
lomautukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lomautuksessa lomautuksissa
elatiivi lomautuksesta lomautuksista
illatiivi lomautukseen lomautuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lomautuksella lomautuksilla
ablatiivi lomautukselta lomautuksilta
allatiivi lomautukselle lomautuksille
muut sijamuodot
essiivi lomautuksena lomautuksina
translatiivi lomautukseksi lomautuksiksi
abessiivi lomautuksetta lomautuksitta
instruktiivi lomautuksin
komitatiivi lomautuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lomautukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lomautus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

pakkolomautus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39