irtisanominen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]irtisanominen
- toimenpide, jolla jompikumpi sopimusosapuoli lakkauttaa sopimuksen voimassaolon
- työsopimuksen irtisanominen
- vuokrasopimuksen irtisanominen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irtisanominen | irtisanomiset |
| genetiivi | irtisanomisen | irtisanomisten irtisanomisien |
| partitiivi | irtisanomista | irtisanomisia |
| akkusatiivi | irtisanominen; irtisanomisen |
irtisanomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irtisanomisessa | irtisanomisissa |
| elatiivi | irtisanomisesta | irtisanomisista |
| illatiivi | irtisanomiseen | irtisanomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irtisanomisella | irtisanomisilla |
| ablatiivi | irtisanomiselta | irtisanomisilta |
| allatiivi | irtisanomiselle | irtisanomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irtisanomisena (irtisanomisna) |
irtisanomisina |
| translatiivi | irtisanomiseksi | irtisanomisiksi |
| abessiivi | irtisanomisetta | irtisanomisitta |
| instruktiivi | – | irtisanomisin |
| komitatiivi | – | irtisanomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irtisanomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
irtisanomis- | |