lollo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lollo (1)
- (arkikieltä, usein monikossa) naisen rinta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlolːo/
- tavutus: lol‧lo
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lollo | lollot |
| genetiivi | lollon | lollojen |
| partitiivi | lolloa | lolloja |
| akkusatiivi | lollo; lollon |
lollot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lollossa | lolloissa |
| elatiivi | lollosta | lolloista |
| illatiivi | lolloon | lolloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lollolla | lolloilla |
| ablatiivi | lollolta | lolloilta |
| allatiivi | lollolle | lolloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lollona | lolloina |
| translatiivi | lolloksi | lolloiksi |
| abessiivi | lollotta | lolloitta |
| instruktiivi | – | lolloin |
| komitatiivi | – | lolloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lollo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Satu Tiivolan vuonna 1955 perustama alusvaateketju Lollo < näyttelijä Gina Lollobrigida.[1]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Härmä, Juhani & Suomela-Härmä, Elina: Italian kielen vaikutus nykysuomen mainoskieleen. Virittäjä, 1990, 94. vsk, nro 1. Kotikielen Seura. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.5.2021.