loittoneva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
loittoneva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä loitota
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loittoneva | loittonevat |
| genetiivi | loittonevan | loittonevien (loittonevain) |
| partitiivi | loittonevaa | loittonevia |
| akkusatiivi | loittoneva; loittonevan |
loittonevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loittonevassa | loittonevissa |
| elatiivi | loittonevasta | loittonevista |
| illatiivi | loittonevaan | loittoneviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loittonevalla | loittonevilla |
| ablatiivi | loittonevalta | loittonevilta |
| allatiivi | loittonevalle | loittoneville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loittonevana | loittonevina |
| translatiivi | loittonevaksi | loittoneviksi |
| abessiivi | loittonevatta | loittonevitta |
| instruktiivi | – | loittonevin |
| komitatiivi | – | loittonevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |