loitota

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

loitota (72-C) (taivutus[luo])

  1. siirtyä kauemmaksi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈloi̯t̪ot̪ɑˣ/
  • tavutus: loi‧to‧ta

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta loitto (loito- + -ta)[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • loitota Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.