loitota
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
loitota (72-C) (taivutus[luo])
- siirtyä kauemmaksi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈloi̯t̪ot̪ɑˣ/
- tavutus: loi‧to‧ta
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta loitto (loito- + -ta)[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: loitontaa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- loitota Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.