loitto

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

loitto (1-C) (komparatiivi loitompi, superlatiivi loitoin) (taivutus)

  1. (vanhentunut) kaukainen, etäällä oleva[1]
  2. (murteellinen) loiva [2]
    Tuo mäki on loitto.
  3. (murteellinen) (vaatteesta) pituudeltaan suuri; tilava, väljä
    Mekko, jota käytit eilen, oli loitto.
  4. (vanhaa kirjasuomea) (erityisesti tiestä) hankala- tai vaikeakulkuinen[3]

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: ['lo̞i̯t̪.t̪o̞]

Etymologia[muokkaa]

  • [1]: Ensi kerran mainittu ’kaltevan’ merkityksessä Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 ja ’kaukaisen’ merkityksessä vuoden 1785 almanakassa adessiivimuodossa loitolla. Sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä.[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

loitto (1-C)

  1. (kirjapaino) lyijystä tai raudasta valmistettu sokeistokappale, jota käytetään suurimpien aukkojen täyttämiseen ladonnassa [4]
  2. 3–6 parren muodostama ala riihessä tai sinne mahtuva viljamäärä; ahdannainen, kanko
  3. (murteellinen) tuho
    Hän teki paljon loittoa ('tuhoa').
  4. (länsimurteellinen) riihen parsien yläpuolinen orsi, jonne lyhteet voivat nojata; loitto-orsi, loittoparsi, loittopuu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loitto loitot
genetiivi loiton loittojen
partitiivi loittoa loittoja
akkusatiivi loitto;
loiton
loitot
sisäpaikallissijat
inessiivi loitossa loitoissa
elatiivi loitosta loitoista
illatiivi loittoon loittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi loitolla loitoilla
ablatiivi loitolta loitoilta
allatiivi loitolle loitoille
muut sijamuodot
essiivi loittona loittoina
translatiivi loitoksi loitoiksi
abessiivi loitotta loitoitta
instruktiivi loitoin
komitatiivi loittoine-
+ omistusliite

Idiomit[muokkaa]

Meänkieli[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

loitto

  1. vinosti, viistosti, kaltevasti [5]

Substantiivi[muokkaa]

loitto

  1. rinne [6]

Viitteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana loitota.
  2. Suomen murteiden sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 30. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2012–. ISSN: 1796-041X. loitto (viitattu 15.2.2020).
  3. Vanhan kirjasuomen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 38. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2014–. ISSN 2323-3370. loitto (viitattu 15.2.2020).
  4. http://www.typo.fi/vault/hendell_latomisvalineet
  5. Birger Winsa (toim.): loitto Meänkielen sanakirja. Viitattu 15.2.2020.
  6. Birger Winsa (toim.): loitto Meänkielen sanakirja. Viitattu 15.2.2020.