loittoneminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
loittoneminen (38)
- teonnimi verbistä loitota
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loittoneminen | loittonemiset |
| genetiivi | loittonemisen | loittonemisten loittonemisien |
| partitiivi | loittonemista | loittonemisia |
| akkusatiivi | loittoneminen; loittonemisen |
loittonemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loittonemisessa | loittonemisissa |
| elatiivi | loittonemisesta | loittonemisista |
| illatiivi | loittonemiseen | loittonemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loittonemisella | loittonemisilla |
| ablatiivi | loittonemiselta | loittonemisilta |
| allatiivi | loittonemiselle | loittonemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loittonemisena (loittonemisna) |
loittonemisina |
| translatiivi | loittonemiseksi | loittonemisiksi |
| abessiivi | loittonemisetta | loittonemisitta |
| instruktiivi | – | loittonemisin |
| komitatiivi | – | loittonemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |