loitonnut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
loitonnut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä loitota
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loitonnut | loitonneet |
| genetiivi | loitonneen | loitonneiden loitonneitten |
| partitiivi | loitonnutta | loitonneita |
| akkusatiivi | loitonnut; loitonneen |
loitonneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loitonneessa | loitonneissa |
| elatiivi | loitonneesta | loitonneista |
| illatiivi | loitonneeseen | loitonneisiin loitonneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loitonneella | loitonneilla |
| ablatiivi | loitonneelta | loitonneilta |
| allatiivi | loitonneelle | loitonneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loitonneena | loitonneina |
| translatiivi | loitonneeksi | loitonneiksi |
| abessiivi | loitonneetta | loitonneitta |
| instruktiivi | – | loitonnein |
| komitatiivi | – | loitonneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |
Verbi[muokkaa]
loitonnut
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä loitontua