loisinut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
loisinut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä loisia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loisinut | loisineet |
| genetiivi | loisineen | loisineiden loisineitten |
| partitiivi | loisinutta | loisineita |
| akkusatiivi | loisinut; loisineen | loisineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loisineessa | loisineissa |
| elatiivi | loisineesta | loisineista |
| illatiivi | loisineeseen | loisineisiin loisineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loisineella | loisineilla |
| ablatiivi | loisineelta | loisineilta |
| allatiivi | loisineelle | loisineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loisineena | loisineina |
| translatiivi | loisineeksi | loisineiksi |
| abessiivi | loisineetta | loisineitta |
| instruktiivi | – | loisinein |
| komitatiivi | – | loisineine |