loisiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
loisiminen (38)
- teonnimi verbistä loisia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loisiminen | loisimiset |
| genetiivi | loisimisen | loisimisten loisimisien |
| partitiivi | loisimista | loisimisia |
| akkusatiivi | loisiminen; loisimisen |
loisimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loisimisessa | loisimisissa |
| elatiivi | loisimisesta | loisimisista |
| illatiivi | loisimiseen | loisimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loisimisella | loisimisilla |
| ablatiivi | loisimiselta | loisimisilta |
| allatiivi | loisimiselle | loisimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loisimisena (loisimisna) |
loisimisina |
| translatiivi | loisimiseksi | loisimisiksi |
| abessiivi | loisimisetta | loisimisitta |
| instruktiivi | – | loisimisin |
| komitatiivi | – | loisimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loisimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
loisimis- | |