loimi
Katso myös: lõimi |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
loimi (25)
- kankaan pituussuuntainen yhtenäinen lanka
- eläimen, varsinkin hevosen, säältä suojaamiseen käytettävä peite
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈloi̯mi/
- tavutus: loi‧mi
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | loimi | loimet |
genetiivi | loimen | lointen loimien |
partitiivi | lointa loimea |
loimia |
akkusatiivi | loimi; loimen |
loimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | loimessa | loimissa |
elatiivi | loimesta | loimista |
illatiivi | loimeen | loimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | loimella | loimilla |
ablatiivi | loimelta | loimilta |
allatiivi | loimelle | loimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | loimena | loimina |
translatiivi | loimeksi | loimiksi |
abessiivi | loimetta | loimitta |
instruktiivi | – | loimin |
komitatiivi | – | loimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | loime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
loin- |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
enkkuloimi, loimilanka, loimineulos, loimitukki
Aiheesta muualla[muokkaa]
- loimi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.