loilottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
loilottaminen (38)
- teonnimi verbistä loilottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loilottaminen | loilottamiset |
| genetiivi | loilottamisen | loilottamisten loilottamisien |
| partitiivi | loilottamista | loilottamisia |
| akkusatiivi | loilottaminen; loilottamisen |
loilottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loilottamisessa | loilottamisissa |
| elatiivi | loilottamisesta | loilottamisista |
| illatiivi | loilottamiseen | loilottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loilottamisella | loilottamisilla |
| ablatiivi | loilottamiselta | loilottamisilta |
| allatiivi | loilottamiselle | loilottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loilottamisena (loilottamisna) |
loilottamisina |
| translatiivi | loilottamiseksi | loilottamisiksi |
| abessiivi | loilottamisetta | loilottamisitta |
| instruktiivi | – | loilottamisin |
| komitatiivi | – | loilottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loilottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
loilottamis- | |