loilotus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
loilotus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈloi̯lot̪us/
- tavutus: loi‧lo‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | loilotus | loilotukset |
genetiivi | loilotuksen | loilotusten loilotuksien |
partitiivi | loilotusta | loilotuksia |
akkusatiivi | loilotus; loilotuksen |
loilotukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | loilotuksessa | loilotuksissa |
elatiivi | loilotuksesta | loilotuksista |
illatiivi | loilotukseen | loilotuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | loilotuksella | loilotuksilla |
ablatiivi | loilotukselta | loilotuksilta |
allatiivi | loilotukselle | loilotuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | loilotuksena | loilotuksina |
translatiivi | loilotukseksi | loilotuksiksi |
abessiivi | loilotuksetta | loilotuksitta |
instruktiivi | – | loilotuksin |
komitatiivi | – | loilotuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | loilotukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
loilotus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä loilottaa (loilot- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. loilottaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- loilotus Kielitoimiston sanakirjassa