loilotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

loilotus (39)

  1. loilottaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈloi̯lot̪us/
  • tavutus: loi‧lo‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loilotus loilotukset
genetiivi loilotuksen loilotusten
loilotuksien
partitiivi loilotusta loilotuksia
akkusatiivi loilotus;
loilotuksen
loilotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi loilotuksessa loilotuksissa
elatiivi loilotuksesta loilotuksista
illatiivi loilotukseen loilotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi loilotuksella loilotuksilla
ablatiivi loilotukselta loilotuksilta
allatiivi loilotukselle loilotuksille
muut sijamuodot
essiivi loilotuksena loilotuksina
translatiivi loilotukseksi loilotuksiksi
abessiivi loilotuksetta loilotuksitta
instruktiivi loilotuksin
komitatiivi loilotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo loilotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
loilotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä loilottaa (loilot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]