loikkiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
loikkiminen (38)
- teonnimi verbistä loikkia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loikkiminen | loikkimiset |
| genetiivi | loikkimisen | loikkimisten loikkimisien |
| partitiivi | loikkimista | loikkimisia |
| akkusatiivi | loikkiminen; loikkimisen |
loikkimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loikkimisessa | loikkimisissa |
| elatiivi | loikkimisesta | loikkimisista |
| illatiivi | loikkimiseen | loikkimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loikkimisella | loikkimisilla |
| ablatiivi | loikkimiselta | loikkimisilta |
| allatiivi | loikkimiselle | loikkimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loikkimisena (loikkimisna) |
loikkimisina |
| translatiivi | loikkimiseksi | loikkimisiksi |
| abessiivi | loikkimisetta | loikkimisitta |
| instruktiivi | – | loikkimisin |
| komitatiivi | – | loikkimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loikkimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
loikkimis- | |