loikkia
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]loikkia
- (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta loikka
Verbi
[muokkaa]loikkia (61-A) (taivutus[luo])[1]
- hyppiä pitkin askelin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈloi̯kːiɑˣ/
- tavutus: loik‧ki‧a
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: loikkiminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- loikkia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 61-A
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys