lohtu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- lohduttava asia; lohdutus
- Ystävyys toi lohtua surun keskellä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈloht̪u/
- tavutus: loh‧tu
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lohtu | lohdut |
genetiivi | lohdun | lohtujen |
partitiivi | lohtua | lohtuja |
akkusatiivi | lohtu; lohdun |
lohdut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lohdussa | lohduissa |
elatiivi | lohdusta | lohduista |
illatiivi | lohtuun | lohtuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lohdulla | lohduilla |
ablatiivi | lohdulta | lohduilta |
allatiivi | lohdulle | lohduille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lohtuna | lohtuina |
translatiivi | lohduksi | lohduiksi |
abessiivi | lohdutta | lohduitta |
instruktiivi | – | lohduin |
komitatiivi | – | lohtuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | lohdu- | |
vahva vartalo | lohtu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]vrt. lohduttaa
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: lohdullinen, lohduton
Idiomit
[muokkaa]- laiha lohtu
Aiheesta muualla
[muokkaa]- lohtu Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 213 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa