liuska
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]liuska (9)
- ohut, monesti taipuisa, esine, esim. paperiliuska, venymäliuska
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈliu̯skɑ/
- tavutus: lius‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liuska | liuskat |
| genetiivi | liuskan | liuskojen (liuskain) |
| partitiivi | liuskaa | liuskoja |
| akkusatiivi | liuska; liuskan |
liuskat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liuskassa | liuskoissa |
| elatiivi | liuskasta | liuskoista |
| illatiivi | liuskaan | liuskoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liuskalla | liuskoilla |
| ablatiivi | liuskalta | liuskoilta |
| allatiivi | liuskalle | liuskoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liuskana | liuskoina |
| translatiivi | liuskaksi | liuskoiksi |
| abessiivi | liuskatta | liuskoitta |
| instruktiivi | – | liuskoin |
| komitatiivi | – | liuskoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | liuska- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: liuskoittaa, liuskoittua