liuotin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (kemia) aine, johon toisia aineita liukenee, muodostaen liuoksen
- Tavallisimmat liuottimet ovat nesteitä tai kaasuja.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈliu̯ot̪in/
- tavutus: liu‧o‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liuotin | liuottimet |
| genetiivi | liuottimen | liuottimien liuotinten |
| partitiivi | liuotinta | liuottimia |
| akkusatiivi | liuotin; liuottimen |
liuottimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liuottimessa | liuottimissa |
| elatiivi | liuottimesta | liuottimista |
| illatiivi | liuottimeen | liuottimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liuottimella | liuottimilla |
| ablatiivi | liuottimelta | liuottimilta |
| allatiivi | liuottimelle | liuottimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liuottimena (liuotinna) |
liuottimina |
| translatiivi | liuottimeksi | liuottimiksi |
| abessiivi | liuottimetta | liuottimitta |
| instruktiivi | – | liuottimin |
| komitatiivi | – | liuottimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | liuottime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
liuotin- | |
Etymologia
[muokkaa]liuottaa (heikko vartalo liuota-) + -in
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]liuotin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä liuottaa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-C