liuos
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
liuos (39)
- (kemia) seos jossa kaksi tai useampi aine ovat sekoittuneet muodostaen yhtenäisen faasin
- Yskänlääkeliuos on veden, sorbitolin ja vaikuttavien aineosien liuos.
- Liuoksen ainehiukkaset eivät ole havaittavissa edes mikroskoopilla eivätkä saostu liuoksen seistessä suljetussa astiassa.
- Metalliseokset ovat kiinteän tilan liuoksia.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈliu̯os/
- tavutus: liu‧os
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | liuos | liuokset |
genetiivi | liuoksen | liuosten liuoksien |
partitiivi | liuosta | liuoksia |
akkusatiivi | liuos; liuoksen |
liuokset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | liuoksessa | liuoksissa |
elatiivi | liuoksesta | liuoksista |
illatiivi | liuokseen | liuoksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | liuoksella | liuoksilla |
ablatiivi | liuokselta | liuoksilta |
allatiivi | liuokselle | liuoksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | liuoksena | liuoksina |
translatiivi | liuokseksi | liuoksiksi |
abessiivi | liuoksetta | liuoksitta |
instruktiivi | – | liuoksin |
komitatiivi | – | liuoksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | liuokse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
liuos- |
Etymologia[muokkaa]
Sanaa (muodossa liuvos) käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja.[1]
Käännökset[muokkaa]
1. nestemäinen seos
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
alkoholiliuos, alunaliuos, haudeliuos, jäteliuos, keittosuolaliuos, kolloidiliuos, liuoslasku, pesuliuos, puskuriliuos, ravinneliuos, ravintoliuos, ruiskeliuos, saippualiuos, soodaliuos, suolaliuos, vesiliuos, viskoosiliuos, väriliuos
Aiheesta muualla[muokkaa]
Älvdalska[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
liuos n.
Etymologia[muokkaa]
- samanmerkityksisestä muinaisnorjan sanasta ljós < germaanisen kantakielen sanasta *leuhsą
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta: Vanhoja suomenkielisiä nimityksiä. Terminfo, 1993, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio (PDF). (Lähteessä vuosiluvuksi sanotaan 1862.)