lirahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lirahdus (39)

  1. lirahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlirɑhdus/
  • tavutus: li‧rah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lirahdus lirahdukset
genetiivi lirahduksen lirahdusten
lirahduksien
partitiivi lirahdusta lirahduksia
akkusatiivi lirahdus;
lirahduksen
lirahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lirahduksessa lirahduksissa
elatiivi lirahduksesta lirahduksista
illatiivi lirahdukseen lirahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lirahduksella lirahduksilla
ablatiivi lirahdukselta lirahduksilta
allatiivi lirahdukselle lirahduksille
muut sijamuodot
essiivi lirahduksena lirahduksina
translatiivi lirahdukseksi lirahduksiksi
abessiivi lirahduksetta lirahduksitta
instruktiivi lirahduksin
komitatiivi lirahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lirahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lirahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä lirahtaa (lirahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]