lika

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Lika Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lika (9-D)

  1. jollekin pinnalle kertynyt, usein tarttunut, vieras aine
    Ei irtonaista likaakaan aina ole helppo poistaa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • tavutus: li‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lika liat
genetiivi lian likojen
(likain)
partitiivi likaa likoja
akkusatiivi lika;
lian
liat
sisäpaikallissijat
inessiivi liassa lioissa
elatiivi liasta lioista
illatiivi likaan likoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lialla lioilla
ablatiivi lialta lioilta
allatiivi lialle lioille
muut sijamuodot
essiivi likana likoina
translatiivi liaksi lioiksi
abessiivi liatta lioitta
instruktiivi lioin
komitatiivi likoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lia-
vahva vartalo lika-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

likakaivo, likakerros, likapilkku, likapyykki, likasanko, likavesi, likaviemäri, likaämpäri

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lika Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lȋka

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta lik

Ruotsi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

lika (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

  1. samanlainen, samankokoinen, yhdenvertainen

Adverbi[muokkaa]

lika (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

  1. yhtä, kuin