liima

Wikisanakirjasta
Katso myös: Liima

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

liima (9)

  1. tavallisesti nestemäinen kiinnitysaine, jolla liitetään yhteen eli liimataan toisistaan irrallaan olevia osia tai esineitä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈliːmɑ/, [ˈliːmɑ̝]
  • tavutus: lii‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liima liimat
genetiivi liiman liimojen
(liimain)
partitiivi liimaa liimoja
akkusatiivi liima;
liiman
liimat
sisäpaikallissijat
inessiivi liimassa liimoissa
elatiivi liimasta liimoista
illatiivi liimaan liimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liimalla liimoilla
ablatiivi liimalta liimoilta
allatiivi liimalle liimoille
muut sijamuodot
essiivi liimana liimoina
translatiivi liimaksi liimoiksi
abessiivi liimatta liimoitta
instruktiivi liimoin
komitatiivi liimoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo liima-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

epoksiliima, hartsiliima, itseliimautuva, kaksikomponenttiliima, kangasliima, kasviliima, kontaktiliima, kumiliima, kuumaliima, kuumaliimata, kuumaliimaus, lennokkiliima, liimakangas, liimakorva, liimakynä, liimaliitos, liimamaali, liimapalkki, liimapaperi, liimapinta, liimapintainen, liimapuikko, liimapullo, liimapurkki, liimapuu, liimapuupalkki, liimasivellin, liimatahra, liimataitto, liimauspuristin, muoviliima, paperiliima, pikaliima, puuliima, superliima, yleisliima

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • liima Kielitoimiston sanakirjassa