libero

Suomi

libero (2)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	libero	liberot
genetiivi	liberon	liberojen liberoiden liberoitten
partitiivi	liberoa	liberoita liberoja
akkusatiivi	libero; liberon	liberot
sisäpaikallissijat
inessiivi	liberossa	liberoissa
elatiivi	liberosta	liberoista
illatiivi	liberoon	liberoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	liberolla	liberoilla
ablatiivi	liberolta	liberoilta
allatiivi	liberolle	liberoille
muut sijamuodot
essiivi	liberona	liberoina
translatiivi	liberoksi	liberoiksi
abessiivi	liberotta	liberoitta
instruktiivi	–	liberoin
komitatiivi	–	liberoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	libero-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

italian sanasta libero ’vapaa’

1. jalkapallossa tietty puolustava pelirooli

libero

indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä liberar[luo]

libero m., libera[luo] f. (monikko liberi[luo] m., libere[luo] f.)

libero m. (monikko liberi[luo])

libero

līberō

līberō (I) (akt. prees. inf. līberāre, ind. perf. y. 1. p. līberāvī, part. perf. līberātus) (taivutus[luo])