vapaa

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

vapaa (17) (komparatiivi vapaampi, superlatiivi vapain) (taivutus)

  1. sellainen, joka ei riipu tai ole kiinni (fyysisesti tai kuvaannollisesti); jota ei ole kahlittu, rajallinen tai rajoitettu
    Leijona on päässyt vapaaksi!
    Olla vapaa tekemään mitä vaan.
  2. varaamaton, jossa ei ole täyttäjää
    Istuin on vapaa.
    Vielä muutama vapaa paikka kevään kursseille!
    Myyntiedustajalle olisi vapaa työpaikka Hämeenlinnasta.
  3. sinkku; naimaton, ei seurustele
    Onko neiti vapaa vai varattu?
  4. maksuton, ilmainen
    vapaa sisäänpääsy
  5. (yhdyssanan osana, svetisistinen) joka ei sisällä jotain, johon ei kuulu jotain
    verovapaa
    GMO-vapaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋɑ̝pɑ̝ː]

Etymologia[muokkaa]

slaavilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

epävapaa, hoitovapaa, huoltovapaa, iltavapaa, julkaisuvapaa, opintovapaa, puuvapaa, reseptivapaa, ruostevapaa, sapattivapaa, säästövapaa, trustivapaa, tullivapaa, vuorotteluvapaa, vapaa-aika, vapaa-ajanasunto, vapaa-ajattelija, vapaa-ajattelu, vapaaehtoinen, vapaaheitto, vapaaheittoviiva, vapaaherra, vapaaherratar, vapaahetki, vapaailta, vapaakappale, vapaakauppa, vapaakauppa-alue, vapaakauppasopimus, vapaakaupunki, vapaakiipeily, vapaakirkko, vapaakivääri, vapaakivääriammunta, vapaakunta, vapaakytkin, vapaakyyti, vapaalippu, vapaalippulainen, vapaaluistelu, vapaalyönti, vapaamatkustaja, vapaamielinen, vapaamittainen, vapaamuotoinen, vapaamuurari, vapaamuurarijärjestö, vapaamuurariloosi, vapaamuurarius, vapaaohjelma, vapaaopisto, vapaaoppilas, vapaaosake, vapaapaini, vapaapalokunta, vapaapalokuntalainen, vapaapistooli, vapaapistooliammunta, vapaapotku, vapaapäivä, vapaarahoitteinen, vapaarytminen, vapaarytmisyys, vapaasatama, vapaataival, vapaatanssi, vapaatunti, vapaauinti, vapaavalintainen, vapaavarasto, vapaavarsi, vapaavarsikone, vapaavuoro, vapaavuosi, verovapaa, virkavapaa, äitiysvapaa, älyvapaa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vapaa Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

vapaa (17)

  1. vapaa-aika velvollisuudesta, esimerkiksi työstä tai koulusta vapaa aika
  2. loma erityinen, yleensä vähintään päivän mittainen vapaus velvollisuudesta
  3. vaihteen neutraali asento

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vapaa vapaat
genetiivi vapaan vapaiden
vapaitten
partitiivi vapaata vapaita
akkusatiivi vapaa;
vapaan
vapaat
sisäpaikallissijat
inessiivi vapaassa vapaissa
elatiivi vapaasta vapaista
illatiivi vapaaseen vapaisiin
(vapaihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi vapaalla vapailla
ablatiivi vapaalta vapailta
allatiivi vapaalle vapaille
muut sijamuodot
essiivi vapaana vapaina
translatiivi vapaaksi vapaiksi
abessiivi vapaatta vapaitta
instruktiivi vapain
komitatiivi vapaine-
+ omistusliite

Substantiivi[muokkaa]

vapaa

  1. (taivutusmuoto) partitiivi sanasta vapa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.