lettu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Lettuja

Substantiivi[muokkaa]

lettu (1-C)

  1. juoksevan notkeasta taikinasta pannulla nopeasti paistettu ohut, hieman suolainen litteä leivonnainen, joka usein nautitaan sokeroituna tai hillon kera, mieluimmin lämpimänä
    Tilaisuuden kruunasivat nuotiolla paistetut letut.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlet̪ːu/
  • tavutus: let‧tu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lettu letut
genetiivi letun lettujen
partitiivi lettua lettuja
akkusatiivi lettu;
letun
letut
sisäpaikallissijat
inessiivi letussa letuissa
elatiivi letusta letuista
illatiivi lettuun lettuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi letulla letuilla
ablatiivi letulta letuilta
allatiivi letulle letuille
muut sijamuodot
essiivi lettuna lettuina
translatiivi letuksi letuiksi
abessiivi letutta letuitta
instruktiivi letuin
komitatiivi lettuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo letu-
vahva vartalo lettu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

lettupannu, lettutaikina, muurinpohjalettu, perunalettu, verilettu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lettu Kielitoimiston sanakirjassa