leijunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
leijunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä leijua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leijunut | leijuneet |
| genetiivi | leijuneen | leijuneiden leijuneitten |
| partitiivi | leijunutta | leijuneita |
| akkusatiivi | leijunut; leijuneen | leijuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leijuneessa | leijuneissa |
| elatiivi | leijuneesta | leijuneista |
| illatiivi | leijuneeseen | leijuneisiin leijuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leijuneella | leijuneilla |
| ablatiivi | leijuneelta | leijuneilta |
| allatiivi | leijuneelle | leijuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leijuneena | leijuneina |
| translatiivi | leijuneeksi | leijuneiksi |
| abessiivi | leijuneetta | leijuneitta |
| instruktiivi | – | leijunein |
| komitatiivi | – | leijuneine |