leijua

Suomi

Substantiivi

leijua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta leiju

Verbi

leijua (52) (taivutus[luo])

1. liikkua tai pysyä paikallaan ilmassa tai vedessä koskettamatta maahan
2. (slangia) leveillä, kerskua

Ääntäminen

• IPA: /ˈlei̯juɑˣ/
• tavutus: lei‧ju‧a

Käännökset

1. leijua

viro: hõljuma

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: leijuma, leijuminen, leijunta, leijut
• verbit: leijuttaa

Yhdyssanat

leijukuivaus, leijupakastus

Aiheesta muualla

• leijua Kielitoimiston sanakirjassa