laukaus
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]laukaus (39)
- tuliaseen laukaiseminen; ammuttu luoti
- Laukaus ei osunut kehenkään.
- (urheilu) kiekon lyönti mailalla tai pallon potku maalia kohti
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlɑu̯kɑus/ tai /ˈlɑu̯kɑu̯s/
- tavutus: lau‧ka‧us / lau‧kaus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laukaus | laukaukset |
| genetiivi | laukauksen | laukausten laukauksien |
| partitiivi | laukausta | laukauksia |
| akkusatiivi | laukaus; laukauksen |
laukaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laukauksessa | laukauksissa |
| elatiivi | laukauksesta | laukauksista |
| illatiivi | laukaukseen | laukauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laukauksella | laukauksilla |
| ablatiivi | laukaukselta | laukauksilta |
| allatiivi | laukaukselle | laukauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laukauksena | laukauksina |
| translatiivi | laukaukseksi | laukauksiksi |
| abessiivi | laukauksetta | laukauksitta |
| instruktiivi | – | laukauksin |
| komitatiivi | – | laukauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laukaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
laukaus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. tuliaseen laukaiseminen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]alanurkkalaukaus, armonlaukaus, harhalaukaus, heittolaukaus, irtopanoslaukaus, kaarilaukaus, kanuunalaukaus, kartussilaukaus, kierrelaukaus, kiväärinlaukaus, kunnialaukaus, kääntölaukaus, lakaisulaukaus, laukaussarja, laukaustenvaihto, lyöntilaukaus, lähtölaukaus, maalilaukaus, niskalaukaus, ohilaukaus, patruunalaukaus, pistoolinlaukaus, rangaistuslaukaus, rannelaukaus, roikkulaukaus, rystylaukaus, tolppalaukaus, tykinlaukaus, vahingonlaukaus, varoituslaukaus, yhteislaukaus, ylänurkkalaukaus, ylärimalaukaus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- laukaus Kielitoimiston sanakirjassa