lateraali
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lateraali (5)
- (fonetiikka) likvidoihin kuuluva äänne, jota muodostettaessa ilmavirta sivuuttaa kielen keskilinjan
- Suomen kielessä l-konsonantti on lateraali.
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lateraali | lateraalit |
genetiivi | lateraalin | lateraalien (lateraalein) |
partitiivi | lateraalia | lateraaleja |
akkusatiivi | lateraali; lateraalin |
lateraalit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lateraalissa | lateraaleissa |
elatiivi | lateraalista | lateraaleista |
illatiivi | lateraaliin | lateraaleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lateraalilla | lateraaleilla |
ablatiivi | lateraalilta | lateraaleilta |
allatiivi | lateraalille | lateraaleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lateraalina | lateraaleina |
translatiivi | lateraaliksi | lateraaleiksi |
abessiivi | lateraalitta | lateraaleitta |
instruktiivi | – | lateraalein |
komitatiivi | – | lateraaleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lateraali- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]1. likvidoihin kuuluva äänne, jota muodostettaessa ilmavirta sivuuttaa kielen keskilinjan
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Yläkäsitteet
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- lateraali Tieteen termipankissa