lande

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lande (8)

  1. (slangia) maaseutu, nimityksellä tarkoitetaan usein myös koko Helsingin tai Pääkaupunkiseudun ulkopuolista Suomea
    Mennään kesäksi landelle.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑnde/
  • tavutus: lan‧de

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lande landet
genetiivi landen landejen
(landein)
partitiivi landea landeja
akkusatiivi lande;
landen
landet
sisäpaikallissijat
inessiivi landessa landeissa
elatiivi landesta landeista
illatiivi landeen landeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi landella landeilla
ablatiivi landelta landeilta
allatiivi landelle landeille
muut sijamuodot
essiivi landena landeina
translatiivi landeksi landeiksi
abessiivi landetta landeitta
instruktiivi landein
komitatiivi landeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lande-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lande Kielitoimiston sanakirjassa

Ranska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lande f. (monikko landes [luo])

  1. nummi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lande Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

lande

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä landen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä landen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä landen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä landen