löylyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
löylyttäminen (38)
- teonnimi verbistä löylyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | löylyttäminen | löylyttämiset |
| genetiivi | löylyttämisen | löylyttämisten löylyttämisien |
| partitiivi | löylyttämistä | löylyttämisiä |
| akkusatiivi | löylyttäminen; löylyttämisen |
löylyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | löylyttämisessä | löylyttämisissä |
| elatiivi | löylyttämisestä | löylyttämisistä |
| illatiivi | löylyttämiseen | löylyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | löylyttämisellä | löylyttämisillä |
| ablatiivi | löylyttämiseltä | löylyttämisiltä |
| allatiivi | löylyttämiselle | löylyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | löylyttämisenä (löylyttämisnä) |
löylyttämisinä |
| translatiivi | löylyttämiseksi | löylyttämisiksi |
| abessiivi | löylyttämisettä | löylyttämisittä |
| instruktiivi | – | löylyttämisin |
| komitatiivi | – | löylyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | löylyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
löylyttämis- | |