löylytys

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

löylytys (39)[1]

  1. kuritus, pieksentä
  2. (puhekieltä) murskatappio

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi löylytys löylytykset
genetiivi löylytyksen löylytysten
löylytyksien
partitiivi löylytystä löylytyksiä
akkusatiivi löylytys; löylytyksen löylytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi löylytyksessä löylytyksissä
elatiivi löylytyksestä löylytyksistä
illatiivi löylytykseen löylytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi löylytyksellä löylytyksillä
ablatiivi löylytykseltä löylytyksiltä
allatiivi löylytykselle löylytyksille
muut sijamuodot
essiivi löylytyksenä löylytyksinä
translatiivi löylytykseksi löylytyksiksi
abessiivi löylytyksettä löylytyksittä
instruktiivi löylytyksin
komitatiivi löylytyksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39