löyhennys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

löyhennys (39)

  1. löyhentäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈløy̯henːys/
  • tavutus: löy‧hen‧nys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi löyhennys löyhennykset
genetiivi löyhennyksen löyhennysten
löyhennyksien
partitiivi löyhennystä löyhennyksiä
akkusatiivi löyhennys;
löyhennyksen
löyhennykset
sisäpaikallissijat
inessiivi löyhennyksessä löyhennyksissä
elatiivi löyhennyksestä löyhennyksistä
illatiivi löyhennykseen löyhennyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi löyhennyksellä löyhennyksillä
ablatiivi löyhennykseltä löyhennyksiltä
allatiivi löyhennykselle löyhennyksille
muut sijamuodot
essiivi löyhennyksenä löyhennyksinä
translatiivi löyhennykseksi löyhennyksiksi
abessiivi löyhennyksettä löyhennyksittä
instruktiivi löyhennyksin
komitatiivi löyhennyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo löyhennykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
löyhennys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä löyhentää (löyhenn- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]