kyselijä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kyselijä (12)
- henkilö, joka kyselee
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkyseˌlijæ/
- tavutus: ky‧se‧li‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyselijä | kyselijät |
| genetiivi | kyselijän | kyselijöiden kyselijöitten (kyselijäin) |
| partitiivi | kyselijää | kyselijöitä |
| akkusatiivi | kyselijä; kyselijän |
kyselijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyselijässä | kyselijöissä |
| elatiivi | kyselijästä | kyselijöistä |
| illatiivi | kyselijään | kyselijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyselijällä | kyselijöillä |
| ablatiivi | kyselijältä | kyselijöiltä |
| allatiivi | kyselijälle | kyselijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyselijänä | kyselijöinä |
| translatiivi | kyselijäksi | kyselijöiksi |
| abessiivi | kyselijättä | kyselijöittä |
| instruktiivi | – | kyselijöin |
| komitatiivi | – | kyselijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kyselijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka kyselee
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kyselijä Kielitoimiston sanakirjassa