kysyjä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kysyjä (10)
- henkilö, joka kysyy
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkysyjæ/
- tavutus: ky‧sy‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kysyjä | kysyjät |
| genetiivi | kysyjän | kysyjien (kysyjäin) |
| partitiivi | kysyjää | kysyjiä |
| akkusatiivi | kysyjä; kysyjän |
kysyjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kysyjässä | kysyjissä |
| elatiivi | kysyjästä | kysyjistä |
| illatiivi | kysyjään | kysyjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kysyjällä | kysyjillä |
| ablatiivi | kysyjältä | kysyjiltä |
| allatiivi | kysyjälle | kysyjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kysyjänä | kysyjinä |
| translatiivi | kysyjäksi | kysyjiksi |
| abessiivi | kysyjättä | kysyjittä |
| instruktiivi | – | kysyjin |
| komitatiivi | – | kysyjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kysyjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka kysyy
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kysyjä Kielitoimiston sanakirjassa