kynivä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kynivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kyniä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kynivä | kynivät |
| genetiivi | kynivän | kynivien (kyniväin) |
| partitiivi | kynivää | kyniviä |
| akkusatiivi | kynivä; kynivän | kynivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kynivässä | kynivissä |
| elatiivi | kynivästä | kynivistä |
| illatiivi | kynivään | kyniviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kynivällä | kynivillä |
| ablatiivi | kynivältä | kyniviltä |
| allatiivi | kynivälle | kyniville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kynivänä | kynivinä |
| translatiivi | kyniväksi | kyniviksi |
| abessiivi | kynivättä | kynivittä |
| instruktiivi | – | kynivin |
| komitatiivi | – | kynivine |