Siirry sisältöön

kyniä

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kyniä

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta kynä

Verbi

[muokkaa]

kyniä (61) (taivutus[luo])

  1. poistaa nyppimällä linnulta sulkia ja höyheniä
    Kana on kynittävä ennen keittämistä.
  2. (arkikieltä, kuvaannollisesti) periä kohtuuttomasti jotakin, riistää laillisesti tai laittomasti jonkun omaisuutta
    Kilpailun puutteessa kauppias on saanut jo vuosia kyniä asiakkaitaan.
    Minut kynittiin korttipelissä.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkyniæˣ/
  • tavutus: ky‧ni‧ä

Etymologia

[muokkaa]

johdos substantiivista kynä (johdin -i-) [1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Idiomit

[muokkaa]
  • olla kana kynittävänä

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kyniä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys