kyniä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kyniä

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta kynä

Verbi[muokkaa]

kyniä (61) (taivutus[luo])

  1. poistaa nyppimällä linnulta sulkia ja höyheniä
    Kana on kynittävä ennen keittämistä.
  2. (arkikieltä, kuvaannollisesti) periä kohtuuttomasti jotakin, riistää laillisesti tai laittomasti jonkun omaisuutta
    Kilpailun puutteessa kauppias on saanut jo vuosia kyniä asiakkaitaan.
    Minut kynittiin korttipelissä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkyniæˣ/
  • tavutus: ky‧ni‧ä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • olla kana kynittävänä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kyniä Kielitoimiston sanakirjassa