kyniä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kyniä
- (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta kynä
Verbi
[muokkaa]- poistaa nyppimällä linnulta sulkia ja höyheniä
- Kana on kynittävä ennen keittämistä.
- (arkikieltä, kuvaannollisesti) periä kohtuuttomasti jotakin, riistää laillisesti tai laittomasti jonkun omaisuutta
- Kilpailun puutteessa kauppias on saanut jo vuosia kyniä asiakkaitaan.
- Minut kynittiin korttipelissä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkyniæˣ/
- tavutus: ky‧ni‧ä
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. poistaa linnulta sulkia
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kyniminen
Idiomit
[muokkaa]- olla kana kynittävänä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kyniä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys
Luokat:
- Suomen substantiivien taivutusmuodot
- Suomen sanat
- Suomen kielen verbit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 61. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen arkikieliset ilmaukset
- Suomen kielen kuvaannolliset ilmaukset
- Suomen kielen kolmitavuiset sanat
- Suomen kielen nominikantaiset i-verbit
- Suomen kielen homonyymit