kynä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kynä (10)
- (anatomia) linnun sulan ruodin ontto tyviosa
- väline, aiemmin sulkakynä, jolla voi piirtää tai kirjoittaa
- (murteellinen) kuurna
- Terva valuu kynää pitkin hautasuppilosta haudan ulkopuolelle ja edelleen tynnyriin.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkynæ/, [ˈk̟ʷynæ]
- tavutus: ky‧nä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kynä | kynät |
| genetiivi | kynän | kynien (kynäin) |
| partitiivi | kynää | kyniä |
| akkusatiivi | kynä; kynän |
kynät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kynässä | kynissä |
| elatiivi | kynästä | kynistä |
| illatiivi | kynään | kyniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kynällä | kynillä |
| ablatiivi | kynältä | kyniltä |
| allatiivi | kynälle | kynille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kynänä | kyninä |
| translatiivi | kynäksi | kyniksi |
| abessiivi | kynättä | kynittä |
| instruktiivi | – | kynin |
| komitatiivi | – | kynine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kynä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
2. kirjoitusväline
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
aniliinikynä, ehostuskynä, huopakynä, huultenrajauskynä, insuliinkynä, kajaalikynä, kirvesmiehenkynä, kivikynä, kolikynä, korostekynä, kosmoskynä, kuitukynä, kuivamustekynä, kulmakynä, kuulakynä, kuulakärkikynä, kynäjalava, kynäkaukalo, kynäkotelo, kynälamppu, kynämies, kynäniekka, kynäniska, kynänjälki, kynänkärki, kynänkäyttäjä, kynänpätkä, kynänpää, kynänteroitin, kynänterä, kynänvarsi, kynänveto, kynäpiirros, kynäsota, kynäteline, laapiskynä, liimakynä, lukukynä, lyijykynä, meikkikynä, mustekynä, punakynä, rajauskynä, rasvakynä, ruokokynä, silmänrajauskynä, sinikynä, sinipunakynä, sulkakynä, säiliökynä, timpurinkynä, tussikynä, täytekynä, valokynä, värikynä
Idiomit[muokkaa]
- kynä on miekkaa mahtavampi