kuulusteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuulusteleminen (38)
- teonnimi verbistä kuulustella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuulusteleminen | kuulustelemiset |
| genetiivi | kuulustelemisen | kuulustelemisten kuulustelemisien |
| partitiivi | kuulustelemista | kuulustelemisia |
| akkusatiivi | kuulusteleminen; kuulustelemisen |
kuulustelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuulustelemisessa | kuulustelemisissa |
| elatiivi | kuulustelemisesta | kuulustelemisista |
| illatiivi | kuulustelemiseen | kuulustelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuulustelemisella | kuulustelemisilla |
| ablatiivi | kuulustelemiselta | kuulustelemisilta |
| allatiivi | kuulustelemiselle | kuulustelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuulustelemisena (kuulustelemisna) |
kuulustelemisina |
| translatiivi | kuulustelemiseksi | kuulustelemisiksi |
| abessiivi | kuulustelemisetta | kuulustelemisitta |
| instruktiivi | – | kuulustelemisin |
| komitatiivi | – | kuulustelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuulustelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuulustelemis- | |