kuulto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuulto (1-I)

  1. kuultaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuːlt̪o/
  • tavutus: kuul‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuulto kuullot
genetiivi kuullon kuultojen
partitiivi kuultoa kuultoja
akkusatiivi kuulto;
kuullon
kuullot
sisäpaikallissijat
inessiivi kuullossa kuulloissa
elatiivi kuullosta kuulloista
illatiivi kuultoon kuultoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuullolla kuulloilla
ablatiivi kuullolta kuulloilta
allatiivi kuullolle kuulloille
muut sijamuodot
essiivi kuultona kuultoina
translatiivi kuulloksi kuulloiksi
abessiivi kuullotta kuulloitta
instruktiivi kuulloin
komitatiivi kuultoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuullo-
vahva vartalo kuulto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta kuultaa (kuult- + -o)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kuultokudos, kuultokuva, kuultomaali, kuultoväri

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuulto Kielitoimiston sanakirjassa