kuuleva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kuuleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kuulla
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuuleva | kuulevat |
| genetiivi | kuulevan | kuulevien (kuulevain) |
| partitiivi | kuulevaa | kuulevia |
| akkusatiivi | kuuleva; kuulevan | kuulevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuulevassa | kuulevissa |
| elatiivi | kuulevasta | kuulevista |
| illatiivi | kuulevaan | kuuleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuulevalla | kuulevilla |
| ablatiivi | kuulevalta | kuulevilta |
| allatiivi | kuulevalle | kuuleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuulevana | kuulevina |
| translatiivi | kuulevaksi | kuuleviksi |
| abessiivi | kuulevatta | kuulevitta |
| instruktiivi | – | kuulevin |
| komitatiivi | – | kuulevine |